”Vaikka keväästä ei vielä merkkejä näy, ja lumi peittelee nukkuvaa luontoa niin pitenevä päivä ja valo tuovat mukanaan ajatuksia sekä mielikuvia ensivihreästä sekä muuttolintujen saapumisesta. Moni meistä haaveilee jo kesälomien tuomasta vapaa-ajasta ja reissusuunnitelmat ovat pitkällä.
Toisaalla on pienempi joukko ihmisiä, joiden lomajaksot vietetään talven pimeässä syleilyssä. Tällä pienellä joukkiolla ihmisiä, joista puhun, ja joita kollegoiksi kutsun, kevään ja uuden kasvun mielikuvat ovat rakentuneet unenomaisesti valmistaen meitä maailman pohjoisimmaksi maatalousmaaksi luokitellun Suomen lyhyttä ja intensiivistä kasvukautta suunnitellen ja siihen valmistautuen.
Viljelysuunnittelua, siementilauksia, kasvihuoneiden ja taimikasvatustilojen siivoamista sekä työvälineiden kunnostamista. Hankintoja ja myyntikanavien kartoittamista sekä asiakaskontakteja. Puhun siis vihannesten ja hyötykasvien avomaaviljelijöistä eli oman todellisuuteni supersankareista, jotka ylläpitävät ja rakentavat ruokaturvaa sekä hyvinvointia tässä ajassa, jota nyt elämme. Oma osani kollegoiden joukossa on hiukan poikkeuksellinen, ja tässä sekä tulevissa kirjoituksissani haluan avata työtäni ja motiivejani avomaaviljelyn parissa.”
”Minä uskon ja olen vakuuttunut siitä, että avaimet ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävään ruoantuotantoon löytyvät uudistavan maanviljelyn periaatteista ja viljelymenetelmistä.”
Näin kirjoittaa Oskari Pikkarainen blogitekstissään ”Supersankareita ja maaperärakkautta”. Lue koko teksti AhlmanEdun puutarhapäiväkirjasta.
Teksti: Oskari Pikkarainen
Kuva: Jenni Arjoranta