Perinteikäs Rekolan tila aloitti kumppanuusmaatalouden 2019. Tampereen naapurikunnassa Kangasalla on ollut yli 400 vuotta Rekolan suvulla. Tilalla on kasvatettu luomuvihanneksia jo 1980-luvulta, jolloin avomaanvihannesten myynnin aloitti nykyisen päätilan isännän Joona Rekolan isä, agronomi Kalervo Rekola.
Uusi käänne sukutilan vihannestuotantoon tuli, kun vuonna 2019 Rekolassa perustettiin kumppanuusmaatalouden periaatteella toimiva Rekolan puutarha Oy, jota isännöi nykyisin viljelijä, hortonomi Osku Kansanaho. Kumppanuusmaatalous tunnetaan englanninkielisellä lyhenteellä, CSA, community supported agriculture.
Etuja viljelijälle
Kumppanuusmaataloudessa viljelijä ja sen asiakkaat, CSA-jäsenet, kantavat yhdessä vastuuta. Jäsenet maksavat sadosta etukäteen, jolloin viljelijä saa varoja tulevan satokauden hankintoihin. Kesän kiireisimpänä aikana viljelijä voi myös keskittyä työhönsä eli viljelyyn, eikä hänen tarvitse etsiskellä asiakkaita ja käyttää aikaansa tuotteiden markkinointiin.
Taloudellinen vastuu tarkoittaa myös sitä, että CSA-jäsenet ja viljelijä kantavat tappion yhdessä, jos sato epäonnistuu.
Rekolan puutarhan CSA-jäseneksi päästäkseen asiakas maksaa toimintaan sitouttavan liittymis- eli osuusmaksun. Se oli 124 euroa vuonna 2023. Osuusmaksu maksetaan vain kerran, ja siitä saa 50 euroa takaisin, jos haluaa erota. Osuusmaksun lisäksi maksetaan myös satomaksua. Se on korvaus vihanneksia sisältävistä satokasseista. Kunkin arvo oli viime satokautena 30 euroa.
Kasseja toimitetaan CSA-jäsenille sadon valmistuessa. Rekolan puutarha jakoi satoa kymmenen kertaa heinäkuun puolivälistä marraskuun puoliväliin kahden viikon välein. CSA-jäsenen ei pakko ottaa kassia jokaisesta jaosta, vaan valintansa mukaan viidestä kymmeneen kertaa. Myös kassien määrän voi valita tarpeensa mukaan.
Kassit toimitettiin Rekolasta kolmeen eri jakopaikkaan Tampereella ja yhteen Kangasalla, ja kassin sai hakea myös Rekolan tilalta.
Sadonjaossa CSA-jäsenet ovat etusijalla
Rekolan puutarhan ei ole ollut vaikea saada CSA-jäseniä. Tilalla oli vanhastaan vakiintunut asiakaskunta Tampereen Tammelan torilta. Lisäksi oli niitä asiakkaita, jotka olivat pitkään tottuneet täyttämään kellarinsa Rekolan juureksilla syksyisin. CSA-toimintaa aloitettaessa vuonna 2019 jäsenyydestä kerrottiin myös Rekolan tilan ja puutarhan Facebook-sivuilla.
Sittemmin markkinointia ei ole tarvittu. Jos joku harva on luopunut jäsenyydestä, korvaaja on löytynyt puskalennättimestä. Vuonna 2023 CSA-jäseniä oli 98.
Enempää jäseniä ei puutarhan isännän, Osku Kansanahon, mukaan voida ottaa, koska lähes sadalle jäsenelle viljelijä ja hänen yksi työntekijänsä pystyvät tuottamaan lupaamansa sadon. Sadonjaossa CSA-jäsenet ovat etusijalla. Muille, kuten torin asiakkaille ja Rekolan kahdelle ravintola-asiakkaalle, myydään ei-oota, jos satoa ei riitä kaikille. Näin kävi viime kesänä, kun porkkanasato jäi heikoksi. Porkkanan myynti ravintoloille piti lopettaa loppukesästä.
Erilaisia kumppanuuksia
Kumppanuusmaataloudessa on erilaisia toimintatapoja.
Rekolan puutarha on viljelijävetoinen tila. Viljelijä valitsee viljelykasvit eli käytännössä päättää satokassien sisällön. Sadon varmistamiseksi Rekolassa kasvatetaan etupäässä pitkän ajan kuluessa luotettavaksi osoittautuneita lajeja ja lajikkeita, mutta mahdollisuuksien mukaan otetaan huomioon myös toiveita ja uusia lajikkeita kokeillaan.
Muita kumppanuusmaatalouden muotoja viljelijävetoisuuden lisäksi on esimerkiksi yhteisövetoinen toiminta, jossa yhteisö hankkii maan ja viljelijän tuottamaan sille ruoan. Tällainen on muun muassa pääkaupunkiseudulla toimiva Herttoniemen ruokaosuukunnan Kaupunkilaisten oma pelto.
Yhteisövetoisessa toiminnassa osakkailta saatetaan edellyttää työskentelyä sadon kasvatuksessa, korjuussa ja jakelussa.
Suomessa on parikymmentä CSA-toimintaa eri tavoin harjoittavaa tilaa tai yhteisöä eri puolilla maata. Useimmat tilat sijaitsevat etelä- ja Keski-Suomessa. Tuotteet vaihtelevat vihanneksista ja kukista nimikko-omenapuun hedelmiin tai -mehiläispesän hunajaan. Joiltakin tiloilta saa munia ja jatkojalosteita.
Kaudenmukaisia kasviksia tuoreeltaan
Viljelijävetoisessa Rekolassakin on vaalittu yhteisöllisyyttä. On järjestetty muun muassa sadonkorjuujuhlia ja avoimien ovien päiviä. Tähän viljelijöiden voimat eivät ole kuitenkaan viime vuosina riittäneet perustyön suuren määrän vuoksi, mutta Kansanahon mukaan perinnettä on tarkoitus elvyttää.
Talkoitakin on ollut tarjolla. Tosin viime kesänä ne vetivät harvoja, vaikka kiinnostusta oli. Viljelijä arvelee, että harvemmalla on aikaa tulla kaupungista maalle. Lisäksi viime kesänä osallistumishalua saattoi syödä talkoopäiville sattuneet sadesäät.
CSA-jäsenet saavat Rekolan viljelmältä tuoreeltaan monipuolisen lajitelman satokaudenmukaisia kasviksia 2–7 kiloa painavassa kassissa.
Alkuun on kevyempää satoa, kuten salaattia ja mangoldia, maustekasveja, tilliä, persiljaa, timjamia mutta myös papuja, avomaankurkkuja, varhaiskaalia ja -sipulia. Alkukesästä kotipuutarhureille oli tarjolla Rekolassa kasvatettuja taimia. Syksyä kohti kassi painavoituu, kun siitä tulee juuresvoittoisempi. Kassista löytyy muun muassa puna- ja raitajuurta, porkkanoita, palsternakkaa, perunoita.
Viljelyssä on yli 30 kasvilajia
Kaikkiaan Rekolassa kasvatetaan yli 30 vihannes-, mauste- tai juureslajia. Lajikkeita on rapiat 50, koska esimerkiksi sipuli-, papu- ja kaalilajikkeita on useita. Monipuolisuuden ansiosta kurjanakin kesänä aina jotkin kasvit menestyvät.
Rekolan puutarhan sato on luomua, sillä koko sukutila on ollut luomulla jo yli 40 vuotta. Käytännössä tila on emolehmien ansiosta oma ekosysteeminsä ja ravinneomavarainen. Limousine-lihakarjan lantakompostilla lannoitetaan sekä vihannesmaat että viljapellot. Ympäristö metsineen ja monipuolisine viljelyineen on hyvin monimuotoinen.
Maan kasvukuntoa hoidetaan myös viherlannoituksella ja vuoroviljelyllä. Tilalla ei käytetä kemiallisia lannoitteita, torjunta-aineita eikä geenimanipuloituja kylvösiemeniä tai rehuja.
Asiakas iloitsee
Roosa Ritola ja hänen nelihenkinen perheensä on ollut Rekolan puutarhan CSA-jäsen neljän kasvukauden ajan.
– Tämä on puhdasta, sesonginmukaista luomuruokaa. Tuntuu mukavalta, kun tietää, mistä ruoka tulee ja kuka sen on viljellyt, kahden päiväkoti-ikäisen pikkupojan äiti sanoo.
Agroekologi ja ruokapolitiikkaan perehtynyt Ritola pitää arvossa sitä, että on osa reilumpaa ruokajärjestelmää. Hän haluaa olla lähempänä tuottajaa ja tukea tätä. Lyhyt ruokaketju on oikeudenmukaisempi tuottajalle, kun välikäsiä ei ole. Kolmenkympin satokassia Ritola ei pidä kalliina laadukkaasta lähiluomuruoasta. Hän pohtii, että ruoan hinnan hyväksyy, kun ymmärtää ruoan alkuperän ja arvon, mikä syntyy tuotantotavasta.
Arvokasta ruokaa ei tee mieli heittää pois.
– Ruokahävikin kanssa tulee vielä tarkemmaksi, kun ymmärtää ruoan alkuperän.
Rekolan tapainen lähitila on Ritolan mukaan hyvä myös huoltovarmuuden vuoksi. Se ei ole riippuvainen ulkoa tuoduista lannoitteista, ja kuljetusmatka asiakkaille on lyhyt. Ritola suosittelee satokassia sellaisille, joita mietityttää oma paikkansa osana ruokajärjestelmää. Satokassi soveltuu myös kuluttajille, jotka ovat tarkkoja raaka-aineista. Kokeilunhalua ja uteliaisuutta on hyvä olla myös, sillä satokassin sisältöä ei voi itse päättää.
Teksti: Anne Kärkkäinen, Ekokumppanit
Kuvat: Sanna Teinilä