EU:n rahoittama FUSILLI-hanke (2021–2024) keskittyy integroidun ja turvallisen kokonaisvaltaisen siirtymisen saavuttamiseen kohti terveellisiä, kestäviä, turvallisia, osallistavia ja kustannustehokkaita elintarvikejärjestelmiä. Yksi tärkeä osa polkua kohti kestäviä elintarvikejärjestelmiä on uusien ruoantuotantomenetelmien kehittäminen. Tässä hankkeessa 12 hankekaupunkia ovat hankkeen toiminnan ytimessä ja tavoitteena on selvittää, kuinka kaupungit voivat olla tekemässä muutosta kohti kestäviä ruokajärjestelmiä. Näin ollen painopiste ei ole niinkään suurissa ruoantuottajissa, vaan lähempänä kaupunkeja ja kansalaisia.
Tampereella, yhdessä hankkeen kumppanikaupungeista, ruoantuotannon painopiste on ollut asukkaiden matalan teknologiatason kaupunkiviljelyssä, kuten kohopenkkiviljelymenetelmissä sekä maaperän laadun parantamisessa kompostointimenetelmin.
Tampereen kaupungin toimissa olemme panostaneet voimakkaasti asukkaiden tuottamaan ruokaan ja tehneet paljon toimenpiteitä ruuantuotantomahdollisuuksien parantamiseksi kaupungin omistamilla viljelypalstoilla. Vähemmän huomiota on kiinnitetty teknologiavetoisiin, kaupallisesti kannattaviin ruoantuotantomenetelmiin.
Urbaaneihin, pienempiin paikkoihin soveltuviin teknologisiin ruoantuotantomenetelmiin on kuitenkin olemassa lukemattomia mahdollisuuksia, muun muassa aquaponics-menetelmä.
Mitä on aquaponics-viljely?
Tässä blogikirjoituksessa yritän kaivautua syvemmälle aquaponics-järjestelmien ihmeelliseen maailmaan.
Aquaponics-viljelyssä yhdistyvät kalankasvatus ja kasvien tuotanto suljetussa systeemissä. Järjestelmän pumppu kuljettaa akvaariossa olevan veden biosuodattimen kautta kasveille, jotka hyödyntävät vedestä kalojen ulosteet ravinteina. Ravinteista puhdistettu vesi siirretään takaisin kalojen käyttöön.
Aquaponinen järjestelmä on monella tavalla kestävä; siinä toteutuvat luomuviljelyn, vesiviljelyn ja ruoantuotannon parhaat puolet.
Järjestelmän etuja ovat kiertotalouden mukainen ravinteiden kierto, minimaalinen jätteen määrä, vesitehokkuus sekä tuotantoeläinten eli kalojen terveys ja turvallisuus.
Suomessa aquaponics.järjestelmiä on testattu pääosin pilottitasolla eri projekteissa, vaikka pienimuotoisia aquaponics.järjestelmiä markkinoille tarjoavia toimijoita onkin muutama.
Aquaponics-viljelyllä on etunsa
Suomessa on hyvin vähän esimerkkejä laajamittaisesta kalavesiviljelystä, ja testit eivät ole toistaiseksi olleet taloudellisesti kannattavia. On kuitenkin olemassa muutamia tutkimuksia, jotka osoittavat kala- ja ruoantuotannon yhdistämisen edut. Ajatuksena on, että ruoantuotantoa voidaan tehdä lähempänä kuluttajaa, mikä vähentää ruoantuotannon ympäristövaikutuksia eliminoimalla kuljetuksia ja tarvetta ulkopuolella tuotetuille ravinteille.
Vesi-kalaviljely on myös erittäin mielenkiintoinen harrastus, johon voi käyttää juuri niin monta tuntia kuin haluaa. Se on myös mielenkiintoinen tapa tuottaa omia kasviksi ja proteiinia lähellä kotia. Onpa jopa ehdotettu, että tällainen ruoantuotantotapa voisi soveltua esimerkiksi yhdessä taloyhtiön asukkaiden kanssa tehtäväksi. Näin sekä ruoantuotannon kustannuksia että siihen tarvittavia aikaresursseja voisi jakaa isomman ryhmän kanssa ja samalla tuottaa ruokaa suuremmallekin porukalle. Ehkä näemme tulevaisuudessa tällaisia järjestelmiä taloyhtiöiden tiloissa?
Aquaponics-viljely mahdollistaisi myös uudenlaisen lähiruoan tuotannon esimerkiksi kaupunginosatasolla. Ilmeisten ympäristöhyötyjen lisäksi se tarjoaa tuottajalle tuoretta ruokaa ympäri vuoden, mikä etenkin Suomessa on plussaa pitkien talvien vuoksi, jolloin pelloilla ei kasva mitään. Se voisi olla myös lisätulon lähde, jos sato esimerkiksi myytäisiin lähikauppoihin ravintoloihin. Tämä edellyttäisi Suomessa ympäristölupaa, jos tuotanto nousisi yli 2000 kg vuodessa.
Monenlaisia teknisiä ratkaisuja
Järjestelmän varsinaiseen rakentamiseen voi panostaa niin paljon vaivaa ja rahaa kuin käytössä on. Teknisiä ratkaisuja on monenlaisia. Tarpeeksi kätevän ihmisen on täysin mahdollista rakentaa järjestelmä itse, mutta markkinoilta löytyy myös valmiita järjestelmiä.
Varsinaisen järjestelmän (ml. pumput, suodattimet, säiliöt ja kylvöpenkit) lisäksi aloittaessa täytyy sijoittaa kalan (tai rapujen, jopa simpukoiden) poikasiin, kasvien taimiin (salaatti lienee perinteisin valinta, mutta mikä tahansa vesiviljelyyn sopiva kasvi käy) ja kalaruokaan. Lisäksi järjestelmän valvonta on olennaista (esim. veden happamuutta ja erilaisia ravintoaineita kannattaa seurata).
Ja lopuksi pitää nauttia uudesta harrastuksesta ja sen suomasta tuoreesta ruoasta. Tällaisia järjestelmiä toivottavasti näemme Suomessa yhä enemmän, mahdollisuuksia on niin virkistys- kuin ammattikäyttöönkin.
Ehkä tulevaisuudessa saamme nauttia tuoreesta kalasta ja vihanneksista ravintoloissa, joilla on oma aquaponics-järjestelmä?
Kirjoittaja Karoliina Tuukkanen toimi aiemmin Tampereen kaupungin FUSILLI-projektin projektipäällikkönä.
Kuva: Aquaponisen kasvatusjärjestelmän prosessikuvaus KIEPPI-hankkeen raportti: Urbaani aquaponics-viljely, Case Hiedanranta. Timo Loiva, Sanna Teinilä, Marikki Väisänen 2021.